Vinyylilevy oli ensimmäinen äänitallennusmuoto, johon ääntä tallennettiin analogisessa muodossa. Vinyylilevy on musta kiekko, joka on tehty polyvinyylikloridista. Ääntä voi tallentaa molemmille puolille levyä ja monilla niistä onkin musiikkia molemmilla puolilla. Vinyylilevyjä voi soittaa vinyylilevysoittimella, jossa levysoittimen neula kulkee levyn pinnassa olevassa spiraalin muotoisessa urassa. Neula aiheuttaa urien värähtelyn, joka puolestaan synnyttää ääntä. Alkuperäiset vinyylilevyt olivat monofonisia, nykyään osa myös stereofonisia.

Vinyylilevyjen rakenne

Vinyylilevyt ovat usein mustia kiekkoja, mutta myös läpinäkyviä ja värillisiä levyjä on olemassa. Kuvalevyt yleistyivät 1970-luvun lopussa. Niissä vinyylin sisään oli painettu jokin kuva, usein esittävän artistin valokuva. Tällaiset kuvalliset vinyylilevyt myytiin usein taipuisissa ja läpinäkyvissä kansissa. Vinyylilevyt ovat yleensä kovaa materiaalia, mutta aikoinaan aikakausilehtien välissä saattoi saada ohuempia 7″ levyjä, jotka olivat taipuisia, ohuita muovilevyjä.

LP-levyt ja EP-levyt

Vinyylilevyt voivat olla tyypeiltään LP-levyjä tai EP-levyjä. LP-levy on Columbia-yhtiön vuonna 1948 kehittämä levy. Sen suunnitteli Peter Goldmark. Ennen LP-levyn keksimistä käytettiin savikiekkoa, joka pyöri 78 kierrosta minuutissa. Ero LP-levyyn on se, että toisin kuin savikiekko, LP-levy pyörii 33,5 kierrosta minuutissa. Äänen laatu on parempi ja ääntä levylle mahtuu noin 20 minuuttia. 70- ja 80-luvuilla monet äänitteet julkaistiin sekä C-kasetteina että LP-levyinä.

EP-levy eli Extended Play -levy on kokoelmalevy, josta toisinaan voidaan käyttää myös nimitystä minialbumi. EP-levyllä ei ole tarpeeksi materiaalia, jotta sitä voitaisiin vielä kutsua albumiksi. Se ei kuitenkaan ole yhden kappaleen single, vaan sillä on musiikkia hieman tätä enemmän. Usein EP-levyillä on neljästä seitsemään kappaletta. EP-levyt voivat olla julkaistuja joko vinyylilevyinä tai CD-levyinä. Usein EP:t ovat 10″.

Vinyylilevyjen suosio

Vinyylilevyt ylläpitivät suosiotaan vuosikymmenien ajan. Edes C-kasetit eivät nujertaneet vinyylilevyjen suosiota, vaan monet singlet ja albumit julkaistiin rinnakkain sekä vinyylilevynä että C-kasettina. CD-levyjen suosion nousu 1980-luvun lopussa alkoi syrjäyttää tieltään vinyylilevyjä. Tietyissä piireissä vinyylilevyt kuitenkin edelleen niittävät suosiota. Esimerkiksi vinyylilevyt ovat yleisiä DJ:n käytössä sekä hip hopissa, underground-rock-musiikissa ja konemusiikissa. Monet mieltävät edelleen vinyylilevyn parhaaksi sen autenttisuuden vuoksi.

Vaikka vinyylilevyjen suosio hiipui välillisesti CD-levyjen tieltä, nousivat ne myöhemmin taas uudestaan suosioon. Vinyylilevyt löysivät uudestaan tiensä divareihin, kauppojen hyllyille sekä kirjastoihin. Monet musiikkiin erikoistuneet pienemmät kaupat ovat pitäneet vinyylejä valikoimassaan läpi vuosikymmenten. Nykyään harvoin enää julkaistaan uusia vinyylejä, mutta joistain suosituista albumeista saatetaan julkaista myös vinyyliversio. Tällöin kuitenkin painoksia tehdään pienempi määrä, esimerkiksi vain 500-1000 kappaletta.

Vinyylilevyjen kunto ja kestävyys

Vinyylilevyt ovat hyvin arkoja naarmuille. Pienikin naarmu vaikuttaa äänenlaatuun, jopa herkemmin kuin CD-levyissä. Se miten levyä soitetaan, vaikuttaa siihen miten nopeasti se kuluu. Vinyylilevyt sisältävät myös staattista sähköä ja se saattaa aiheuttaa häiriöitä äänen toistoon. Vinyylilevy on altis muutoksille erilaisissa lämpötiloissa ja vääntyy helposti jos sen päälle tulee painoa. Sitä ei saa säilyttää liian kuumassa tilassa, painon alla, eikä pinossa.

Jos olet myymässä tai ostamassa vanhaa vinyylilevyä, sen kunto arvioidaan eräänlaisen kuntoluokituksen mukaan ja arvo määräytyy sen perusteella. Kuntoluokituksessa arvioidaan sekä levyn ulkoinen olemus kuten kansi sekä itse levy ja miten kulunut tai rikkoutunut se on. Esimerkiksi levyn kansi voi olla pahasti rikki, mutta itse levy täysin ehjä, jolloin äänentoisto on moitteetonta. Toisaalta taas kansi voi olla huippukunnossa, mutta itse levy pahasti naarmuuntunut.

Levytyypit tarkemmin

Vinyylilevytyyppejä on erilaisia, kuten aikaisemmin mainitut LP eli Long Play sekä EP eli Extended play. Tämän lisäksi löytyy Single, Maxi Single sekä Shaped. LP-levy on kooltaan 12 tuumaa ja sen pyöritysnopeus on 33,5 kierrosta minuutissa. LP-levyt ovat usein kaksipuolisia, jolloin levyä käännetään ääniraidan loputtua. Yhdelle puolelle on nauhoitettu yleensä 20-30 minuuttia ääntä. Jos nauhoittaa pidemmän ajan, äänenlaatu kärsii.

Single eli sinkku on kooltaan 7 tuumaa, vaikka on olemassa myös 5:n tuuman sinkkuja. Nämä ovat kylläkin hyvin harvinaisia. Single pyörii 45 kierrosta minuutissa. Sinkuissakin on yleensä kaksi puolta, joissa molemmissa on yksi kappale. Vanhanaikaisissa jukeboxeissa käytettiin sinkkuja, mutta niihin tarvittiin sovitin keskustapin ympärille. Maxi Singlet ovat Singlejä isompia levyjä ja niiden koko on yleensä 12 tuumaa.

Vinyylilevyjen saatavuus ja keräily

Vinyylilevyt ovat nousseet taas uudestaan suosioon ja tällä hetkellä niiden kysyntä on suurempaa, kuin CD-levyjen kysyntä. Monet ovat alkaneet keräillä vinyylilevyjä ja niitä saatetaan ostaa siitä huolimatta ettei edes omista vinyylilevysoitinta. Koska musiikkia kuunnellaan nykyään lähinnä suoratoistopalveluiden kautta, ostetaan vinyylilevyjä muihinkin tarkoituksiin kuin vain musiikin kuuntelemiseen. Jotkut keräilijät keräilevät myös vinyylisoittimia ja osaavat tuunata niitä itselleen sopiviksi.

Vinyylilevyjen keräily ja harrastaminen vaatii kärsivällisyyttä sekä aikaa ja rahaa. Joitakin erikoisempia vinyylilevyjä saattaa joutua etsimään pitkään ja hakemaan kauempaa. Jotkut innostuvat aluksi keräilystä, mutta myyvät myöhemmin ostamansa vinyylilevyt pois. Divareiden lisäksi vinyylilevyjä voi etsiä erilaisista nettikaupoista sekä fyysisistä että netissä olevista kirpputoreilta. Jos vinyylilevyjä haluaa kuunnella, niiden toistamiseen pitää olla oikeat laitteet, sekä pitää levyistä hyvä huolta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *