CD-levy on ehtinyt jo lähes keski-ikään

CD-levyn (compact disc) syntymäpäivänä pidetään lokakuun ensimmäistä päivää vuonna 1982. Jo lähes keski-ikään ehtineen musiikkiformaatin kehittäminen alkoi kuitenkin jo 1970-luvun lopulla. Tavoitteena oli luoda uudenlainen musiikinkuuntelumuoto, jota eivät vaivaisi samat ongelmat kuin silloisia käytössä olleita formaatteja – vinyylilevyjä ja C-kasetteja – eli kuluminen. CD-levyiltä tavoiteltiin äänenlaadun säilymistä. Tätä tavoiteltiin uudenlaisella tekniikalla; CD:t muodostuvat ohuesta ruiskuvaletusta polykarbonaatista, joka on päällystetty alumiinilla. Alumiinin päällä on vielä suojaava lakkakerros.

Ensimmäinen CD painettiin Lagenhanissa, Saksassa vuonna 1981. Kyseessä oli ABBA:n Visitors, joka oli julkaistu ensin LP-levynä. Tätä levyä ei kuitenkaan vielä julkaistu, vaan ensimmäisen julkaistavan levyn aika tuli vasta myöhemmin, vuonna 1982.

CD-levyjen historiasta

1.10.1982, jota pidetään CD-levyjen virallisena syntymäpäivänä, on päivämäärä, jolloin ensimmäinen CD-formaatilla julkaistu levy ilmestyi. Se oli Billy Joelin 52nd Street. Ensimmäiset CD-levyt tulivat Yhdysvaltojen markkinoille keväällä 1983, ja ensimmäinen suomalainen CD-julkaisu oli Riki Sorsan Kellot ja peilit vuonna 1984. CD-levyyn mahtuu 74 minuuttia musiikkia. Tarina kertoo, että alun perin tavoitteena oli tehdä levy, johon mahtuisi musiikkia tasan tunti, eli 60 minuuttia. Hanketta johtanut Sonyn toimitusjohtaja Norio Ohga olisi kuitenkin vaatinut, että levylle pitää mahtua Beethovenin yhdeksäs sinfonia. Teoksen kesto oli – Wilhelm Furtwänglerin johtamana versiona – 74 minuuttia.

Näin CD:n kapasiteetti oli lyöty lukkoon. Norio Ohga uskoi lujasti CD:n menestykseen ja esitti näkemyksen, että ne tulisivat vielä korvaamaan LP-levyt. Hän sai osakseen naurua ja epäuskoista pilkkaa. Ei kulunut kuitenkaan kuin viisi vuotta CD-levyjen markkinoille tulosta, kun ne ohittivat vinyylien myynnin Japanissa, ja CD-levyjen kultakausi kesti vielä pitkään. Kun CD:t tulivat markkinoille, niitä pidettiin ikuisina eli ne eivät kuluisi tai muuten vaurioituisi koskaan. Tämä kyseenalaistettiin kuitenkin jo 1980-luvun lopussa, jolloin brittiläisen levyvalmistajan tutkimuksissa kävi ilmi, että silloisten CD-levyjen keskimääräinen käyttöikä olisi vain noin 10 vuotta.

CD-levyn kuolema

Elinikänsä aikana myös CD:t ovat kehittyneet ja tulleet kestävämmiksi. Tästä huolimatta kaikki optiset tallennusvälineet alkavat kuitenkin rapistua ajan saatossa. Tätä kutsutaan englanninkielisellä ”disc rot” -termillä. Käytännössä se näkyy erilaisina pigmenttimuutoksina levyjen lukupinnassa ja ajan kanssa levy muuttuu lopulta lukukelvottomaksi. Ensimmäisiä merkkejä siitä, että CD on aloittanut hitaan tuhoutumisprosessinsa on, että sen pinnalla näkyy pieniä valkoisia pisteitä, kun levyä tarkastelee valoa vasten. Tämän hetkisten CD-levyjen eliniäksi on arvioitu noin 30 vuotta. Tällöin niiden tulee kuitenkin olla säilytetty oikein. Niitä tulee pitää huoneenlämmössä ja suojata valolta ja kosteudelta.

Se, että CD:t eivät ole ikuisia, on osoittautunut todeksi myös toisella tapaa. Fyysisen tuhoutumisen lisäksi teknologiset muutokset ovat saaneet jotkut puhumaan CD-levyjen kuolemasta. CD-levyjen myynti onkin suorastaan romahtanut. Digitaalinen musiikki ja Spotifyn kaltaiset suoratoistopalvelut ovat ohittaneet levymyynnin ja tällä hetkellä digitaalisen musiikin osuus äänitemarkkinoista on maassamme jo noin 80 prosenttia. Ilmiö näkyy myös esimerkiksi vähittäismyyntikaupoissa, joista CD:t ovat hävinneet täysin tai ainakin tavaratalojen ennen niin isot levyvalikoimat ovat vain muisto. Puheet CD:n kuolemasta ovat kuitenkin ainakin ennenaikaisia, ja kenties tätä lopullista poismenoa ei tulla kokemaan koskaan.

CD-levyillä riittää yhä ystäviä – eikä tämä ole mikään ihme

CD-levyillä on yhä vankkumaton kannattajakuntansa. Heitä pääsee näkemään esimerkiksi levymessuilla ja muutamissa vielä olemassa olevissa levyliikkeissä plaraamassa ahkerasti levylaareja. CD-levyjä tilataan myös netistä. CD-levyjen ystäviä on toki monenlaisia, mutta tässä joukossa ovat edustettuina erityisesti keski-ikäiset, raskaampaa musiikkia kuuntelevat miehet. Nuorempi sukupolvi on innostuneempi vinyylilevyistä, jotka ovat hieman CD:tä kalliimpia, mutta esimerkiksi Norjassa LP:t ovat jo ohittaneet CD:t levymyynnissä. Suomessa vinyylilevyjen myynti on ollut kasvussa, mutta määrät eivät ole kuitenkaan suuria. Oma aiheensa on myös C-kasettien uusi tuleminen. Ei ole lainkaan poissuljettua, etteikö samanlainen nostalgia kohdistuisi tulevaisuudessa myös CD-levyihin ja nostaisi ne taas arvoonsa.

CD teki musiikin kuuntelusta miellyttävämpää

CD on kuitenkin formaattina varsin käyttökelpoinen. Ilmestyessään se oli monelle suoranainen taivaanlahja. Äänenlaatu oli aivan omaa luokkaansa: selkeä ja kirkas. Enää ei tarvinnut kärsiä vinyylilevyjen rahinoista ja rätinöistä ja kasettien nauhojen venymisestä. Enää ei tarvinnut myöskään nousta vaihtamaan levyn tai kasetin puolta, CD:lle mahtui paljon enemmän musiikkia. Kasettien ongelmana oli erityisesti niiden käytön epämukavuus, jos halusi kuunnella tietyn kappaleen, nauhan kelaamiseen juuri oikeaan kohtaan saattoi saada kulumaan ikuisuudelta tuntuvan ajan.

LP-soittimet olivat puolestaan herkkiä kapistuksia. Varomattomalla käytöllä sai suurta tuhoa aikaiseksi joko soittimen neulalle tai vinyylilevylle – ja pahimmassa tapauksessa kummallekin.

Sieluton CD?

CD-levyyn kohdistui toki alusta asti myös soraääniä. Sitä saatettiin pitää ylikompressoituna ja persoonattomana erityisesti vinyylilevyihin verrattuna. CD-levyjä pidettiin niitä sieluttomampina. Viime vuosien ilmiö on ollut, että sen lisäksi, ettei CD:tä haluta enää ostaa, myös vanhoista levyistä halutaan päästä eroon. Vielä 1990-luvulla korkeat CD-tornit olivat ylpeydenaihe, nyt kierrätysasemat täyttyvät kyselyistä, miten levyt tulisi oikeaoppisesti hävittää.

Kuten sanottua, digitaalinen musiikki ei ole kuitenkaan syrjäyttänyt CD-levyä täysin, vaan yhä edelleen osa ihmisistä kokee, että he haluavat oikean, kädessä tuntuvan esineen, eivät vain digivirtaa. Myös esimerkiksi perinteiset kirjat ja paperiset lehdet ovat yhä keskuudessamme, vaikka niidenkin katoamisesta on puhuttu jo pitkään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *