Äänen tallennuksen ja toiston alkuperäisenä tarkoituksena ei suinkaan ollut musiikin kuuntelu. Fonografin keksijä Edison kertoi, että hän keksi äänen tallentimen lähinnä kuolevien ihmisten viimeisien sanojen tallentamiseen, opetukseen liittyvän toiminnan ja lasten lelujen vuoksi.

Äänilevyjen matka 1800-luvun lopulta näihin päiviin on ollut melkoinen, vaikka perusperiaate onkin säilynyt samana. Nykyään nostalgia ja levyjen keräily ovat alkaneet saavuttaa suosiotaan uudelleen.

Fonografi

Äänen tallennus alkoi vuonna 1877 Thomas Edisonin kiinnitettyä tinapaperia teräslieriöön, josta kalvoon kiinnitetty neula piirsi tinapaperille suppiloon puhutun äänen värähtelyn mukaisen uran. Ensimmäiset tallennetut sanat olivat “Mary had a little lamb”. Keksintönsä Edison nimesi fonografiksi ja patentoi sen saman tien. Se, että ääntä pystyttiin tallentamaan, oli melkoinen ihme. Fonografi tuotiin Suomeen vuonna 1879. Sitä pääsi katsomaan Helsingin Yliopistotalolla maksamalla markan suuruisen sisäänpääsymaksun.

Grafofoni ja gramofoni

Fonografia seurasi vuonna 1885 Charles Summer Tainterin ja Chichester Bellin patentoima grafofoni. Siinä fonografissa käytetty tinapaperi oli korvattu vahalieriöllä, jolloin ääntä saatiin tallennettua pysyvämpään muotoon. Grafofoni säilyi lähinnä kotiäänityksissä, mutta sen seuraavasta versiosta gramofonista tuli sen sijaan huomattavan suosittu. Ensimmäiset gramofonit tulivat markkinoille vuonna 1889 ollen erittäin yksinkertaisia. Levyt valmistettiin mustaksi värjätystä kalkkikivijauheesta puristamalla, ja ääntä tallennettiin vain levyn toiselle puolelle.

Gramofonin levylautanen pyörii kammella viritettävällä jousikoneistolla. Ääni tulee ulos puusta tai pellistä tehdystä torvesta, joka on liitetty äänirasiaan. Gramofonin neula ei ole kestävä, vaan se tulee vaihtaa mielellään jokaisen levyn jälkeen. Gramofoneja tehtiin kuljettamisen helpottamiseksi myös laukkujen sisälle, josta tuli nimitys laukkugramofoni. Laukkugramofoneissa äänitorvi on sisäänrakennettu.

Gramofoneja on edelleen museoissa sekä yksityisomistuksessa. Varaosia ei niihin ole ollut saatavilla enää 1960-luvun jälkeen.

Levysoitin

Levysoittimella ymmärretään nykypäivänä tarkoitettavan laitetta, joka toistaa 33⅓ kertaa minuutissa pyöriviä LP-levyjä. Entisten mekaanisten soittimien sijaan, josta toki nykyäänkin saatavilla olevat levysoittimet ovat polveutuneet, levysoitin toimii sähkömoottorilla. Ensimmäinen LP-levy valmistettiin musiikkiyhtiö Columbialle vuonna 1948. Sen jälkeen LP-levyjen aikakausi eli vahvana aina 1980-luvulle asti. Vinyylilevylle mahtuu noin 20 minuuttia ääntä kummallekin puolelle, tämän jälkeen äänen laatu alkaa kärsiä.

Vinyylilevyt ovat tavallisesti mustia, mutta on valmistettu myös värillisiä ja läpinäkyviä levyjä. Etenkin 1970-luvun lopulla niin sanotut kuvalevyt olivat suosittuja. Kuvalevyissä vinyyli oli läpinäkyvä, ja sen sisään oli puristettu valokuva tai jokin muu kuva. Kuva-LP:n erotti siitä, että ne myytiin yleensä läpinäkyvissä muovikansissa. 1980-luvun lopulla vinyylilevyjen tilalle alkoi tulla C-kasetteja, ja tuohon aikaan monet albumit myytiin sekä LP-levyinä, että kasetteina.

Kasettisoitin

Philips esitteli vuonna 1963 kaksikelaisen Compact Cassette -järjestelmän. Compact cassette, eli tutummin C-kasetti, teki kasettinauhurista suositun. Tätä ennenkin oli toki markkinoilla jo ollut erilaisia nauhureita, mutta nauhat olivat melko kömpelöitä verrattuna C-kasettiin. Kasetit yleistyivät ihmisten keskuudessa, sillä niitä oli helposti saatavilla suhteellisen edulliseen hintaan, ja kasettisoittimet olivat kätevä tapa kuunnella musiikkia myös autoissa, sillä C-kasetti standardisoitiin ja autosoittimien määrä yleistyi.

C-kaseteilla on tietty tallennuskapasiteetti, joka ilmoitetaan minuutteina. Yleisimmin tallennuskapasiteetti on 60, 90 tai 120 minuuttia. Minuuttimäärät eivät ole tarkkoja, sillä yleensä kaseteissa on muutama ylimääräinen minuutti tallennusaikaa. 120 minuutin kaseteista ei tullut niin yleisiä, sillä niissä nauha oli ohutta, josta aiheutui nauhan rikkoutuminen helposti. Heikompilaatuisiin nauhureihin suositeltiin käytettäväksi 60 minuutin kasetteja. Mikäli heikkolaatuisessa nauhurissa käyttää liian pitkää nauhaa, nauha ei pyöri oikealla nopeudella.

CD-soitin

CD-soittimella toistetaan nimensä mukaisesti CD-levyjä. Se toimii lasersäteellä, joka lukee levyn sisältämän digitaalisen tiedon. Yleisesti niissä on myös radioviritin, vahvistin ja kasettisoitin sekä uudemmissa malleissa myös USB-liitäntä. Nykyään monet CD-soittimet pystyvät toistamaan tavallisten CD-levyjen lisäksi myös pakattuja musiikkitiedostoja, kuten MP3- ja WMA. CD-levy sai ensi-iltansa vuonna 1982 Tokiossa Philipsin ja Sonyn toimesta. Eurooppaan ne saapuivat seuraavana vuonna 1983.

Kaupallisessa mielessä CD-levy oli erittäin kannattava, sillä vanhoja ja loppuun kuluneita äänitteitä pystyttiin myymään uudelleen paremmalla tuotolla. Ensimmäisenä uuteen digitaaliseen muotoon siirrettiin klassista musiikkia. CD-levyn valttikortti oli myös, että levylle saatiin mahtumaan huomattavasti enemmän musiikkia kuin LP-levylle. Tarina kertoo, että CD-levyn tallennustilaa päätettäessä, olisi mittarina ollut Beethovenin 9.sinfonian mahtuminen levylle, ja että jostain olisi löytynyt vanha tallenne, jossa sinfonian pituuden oli 74 minuuttia.

Äänilevyjen tilanne nykypäivänä

LP-levyjen suosio on viime vuosina alkanut uudelleen kasvaa. LP-levyillä on toki aina ollut oma harrastajakuntansa, mutta nykyään yhä useampi pitää joko levysoittimien tuomasta nostalgiasta, tai on alkanut ymmärtää LP-levyjen mahdollisen arvon, niiden ollessa harvinaisempia. Vuodesta 2000 vuoteen 2015 LP-levyjen myynti on noin kymmenkertaistunut, levymyynnin ollessa Musiikkituottajat Ry:n mukaan vajaat 90 000 kappaletta vuodessa. Tässä luvussa ei kuitenkaan ole mukana ulkomailta tilattuja levyjä.

Todellisuudessa LP-levyjen myynti on siis todennäköisesti jonkin verran suurempaa. Vinyylilevyjen suosion nousu on nähtävissä kansainvälisenä ilmiönä. Uusia levyjä on alettu julkaista nykyisin myös vinyylipainoksina. Osasyy menestykseen saattaa olla myös sukupolvikysymys. Nuoremmat ikäluokat ovat tottuneet ainoastaan kuuntelemaan musiikkia suoratoistopalveluista ja lataamaan sitä verkosta, joten konkreettisen levyn omistaminen on heille uusi asia, ja tekee esimerkiksi lempibändin fanituksesta enemmän käsinkosketeltavaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *